OSA I

 

"Janette tässä hei, en ole juuri nyt tavoitettavissa, mutta voit jättää viestin, merkkiäänen kuultuasi...piip!” ”Rami tässä moi, voitko soittaa mitä pikimmin salaiseen numerooni 0466306615”.

Janette oli nuoremman siskonsa Jatan ja tanssiryhmänsä Sugar Babesin kanssa esiintymässä tamperelaisen yökerhon eroottisissa iltamissa. Ilta oli ollut kohtuullinen menestys, vaikkakin häiriköitä ja vonkaajia oli taas riittänyt kuten aina ennenkin. Juuri otetut silikoni-implantit olivat lisänneet miesasiakkaiden kiinnostusta entisestään ja sehän oli ollut toki tarkoituskin. Shown aikana on tarkoitus saada miehet hullaantumaan, mutta sen jälkeen tanssijat tahtoivat olla rauhassa ja sitä miehet eivät aina ymmärtäneet, testosteroni- ja alkoholihöyryissään. Tuonakin iltana pepulle taputtelevia paukuntarjoajia riitti riesaksi asti, röyhkeimmät tarjosivat huikeitakin summia yhdestä yöstä. Janette tietenkin kieltäytyi, mutta bisnestä ymmärtävänä otti kuitenkin vastaan tarjoajien käyntikortit, kun niin auliisti niitä jakelivat. Varsin isoja pomoja oli joukossa kaikilta yhteiskuntasektoreilta.

Jatta ja Janette olivat palaamassa vuokra-autolla kotiin Helsinkiin, muun tanssiryhmän jatkaessa ryhmän Chevy Vanilla kohti Lappia ja Leviä, Hotelli Sirkantähteen, jossa oli seuraava keikka. Jatan ja Janetten oli tarkoitus hoitaa Helsingissä muutama keikkasopimus ja lentää Kittilään torstaiksi. Elettiin huhtikuun alkua ja sesonki Levillä oli parhaimmillaan, yleisöä tulisi siis riittämään. Tiedossa oli kolmen illan setti, paluumatkalle lähdettäisiin vasta maanantaina, joten lomailuunkin jäisi hieman aikaa.

- Tiedätkö Jatta mitä ?

- No, kerro isosisko.

- Me ollaan nyt viisi vuotta roudattu tän shown kanssa ja olen miettinyt, kuinka kauan tätä oikein jaksaa...oonkohan tulossa vanhaksi?

- Vanhaksi ? Sinä ? Älä nyt hulluja puhu, sä et ole koskaan ollut noin hyvässä vedossa.

- Mulla vaan on sellainen tunne kuin huippu-urheilijalla, että kannattaa lopettaa silloin kun on vielä huipulla eikä rupsahtaneena niinkuin tässä ammatissa pahimmillaan.

- Voi sisko hyvä, sitä pelkoa sulla ei ole vielä pitkään aikaan.

- Jatta kuule, kyllä sunkin täytyy ymmärtää, että näistä hommista ei eläkkeelle pääse, vaikka kuinka silikonia pumpattaisiin.

- Joo no onhan se niinkin, mutta mä oon sitä mieltä, että niin kauan taotaan kun rauta tai heh... tavara on kuumaa, vai mitä?

- Kyllä, kyllä, sitähän minä tässä olen miettinyt. Olen funtsannut pääni puhki millä tavoin me saatais enemmän julkisuutta, sitä kautta lisää keikkaa ja paremmat palkkiot.

- No nyhän sä siskoseni puhut asiaa, ei muuta kun kaasu pohjaan ja kurvit suoriksi, paitsi tietenkin omat.

- En ole vaan keksinyt konstia, millä julkisuuskynnys ylitettäisiin, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Jos sulla Jatta tulee jotain mieleen niin kerro ihmeessä.

- Tietenkin, don´t worry.

- Tiedätkö, joskus tulee mieleen näistä ökyrikkaista äijistä kun niitä tuntuu olevan kimpussa hätisteltäväksi asti, että jos vaikka rahastaisi...

- Mitä sä meinaat, hutsuksi et kyllä ala!

- No en tietenkään ! Tässäkin on toistakymmentä käyntikorttia yhdeltä illalta, titteliltään toinen toistaan komeampaa...on myyntipäällikköä, toimitusjohtajaa, tilintarkastajaa, varatuomaria...kas kun ei yhtään poliitikkoa?

- No ne joutuu olemaan tarkkoja julkisuuskuvastaan, varmaankin johtuu siitä. Niillä on ihan omat kanavat naismaailmaan. Mutta mitä sä tarkoitit rahastamisella ?

- Niin sitä vaan, että mitä jos niiden muijat tietäisi mitä ukkonsa puuhaavat...

- Sisko hei, et kai ala kiristäjäksi !

- No älä nyt, kävi vaan mielessä...

Aurinko oli jo nousemassa kun he saapuivat Herttoniemen vuorakolmioonsa. He asuivat yhdessä ja maksoivat vuokran siten, että  T:mi Sugar Babes maksoi vuokrasta kolmasosan ja tytöt molemmat erikseen kolmasosan. Maksujärjestely oli mahdollista, koska asuntoa käytettiin myös yrityksen toimistotilana. Janetten puhelinvastaajan valo vilkkui, mutta hän ja siskonsa olivat lopen uupuneita, eikä puhelinvastaajan purkaminen käynyt mielessäkään. He painuivat omiin huoneisiinsa silkkilakanoiden väliin ja nukahtivat kuin viattomat kissanpennut.

Janetten herättyä kymmenen jälkeen kismitellen jäseniään, Jatta puuhasi jo keittiössä valmistamassa aamupalaa. Jatta oli nukkunut huonosti koko yön, öinen ajomatka Tampereelta oli vaatinut veronsa. Siskokset vuorottelivat kuskina, mikäli olivat kahdestaan liikkeellä. Yleensä kumpikaan ei ajanut jos koko tanssiryhmä oli mukana vaan muut ryhmän jäsenet vuorottelivat ratin takana.

Janette kietaisi ylleen froteisen, vaaleanpunaisen kylpytakkinsa ja asteli kuumaan suihkuun, toivottaen ohimennen huomenta siskolleen. Pitkien vaaleiden hiusten pesu ei ole mikään itsestäänselvyys. Niiden huuhtelu ja oikominen oli Janettelle ainainen riesa.

-Helvetti näitä hiuksia, hän huudahti, niin, että Jattakin kuuli.

- No leikkaa ne ! Jatta huuteli keittiöstä.

Janette avasi suihkuhuoneen oven ja täräytti siskolleen:

- Haluatko sä, että mennään konkkaan hä ? Tässä bisneksessä tarvitaan muutakin ku isot tissit, niin ja jos ne pitenee niin konkassa ollaan aivan varmaan.  Tajuaksä minkä luokan investoinnit mulla on edessä ja sulla kans !?

- Ei ainakaan mulla ! Jatta yritti.

- Jaa, että mun tissit roikkuu, mutta ei sun, kato ny säkin joskus peiliin !

Janette läimäytti oven kiinni ja jatkoi tuohtuneena hiustensa oikomista.

Puolen tunnin kuluttua Janette istahti aamiaispöytään hiuksiaan kuivaten. Aamiainen oli antimiltaan hyvinkin vaatimaton: paahtoleipää, edamjuustoa ja mustaa kahvia. Jääkaappi oli kiertueen jäljiltä sisällöltään mennyt vanhaksi ja Jatta oli tyhjentänyt sen juustoa lukuunottamatta roska-astiaan.

- Siis eikö mitää muuta muka ole, Janette tivasi huonotuulisena.

- Kaikki muu oli mennyt vanhaksi, kinkut homeessa ja sillai, Jatta puolustautui.

- Koska sä oikeeen opit katsoon niitä parasta ennen päivämääriä ?

- Okei, jos tää on tämmöstä niin sovitaan, että sä hoitelet ruokaostokset tästä lähtien ja jos susta tulee tommonen paska hiustes takia niin vedä ittes kaljuksi ja hommaa peruukki !

-No älä nyt siskoseni, olis vaan ollut kiva syödä vähän tukevammin kun pitkästä aikaa taas ollaan kotona.

- Joo, mutta kauheen kivalta ei tuntunut tommonen arvostelu heti aamusta.

- Soriiii, ollaaks taas systereitä ?

- Joo, joo.

Paljon ei aamupalan aikana keskusteltu, molempien ollessa omissa ajatuksissaan. Janette korjasi aamiaispöydän ja asetti tiskit astianpesukoneeseen. Häneltä putosi Jatalle niin tärkeä ”Rakkaus”-Muumimuki ja se meni säpäleiksi. Jatta sai oitis hepulin.

- Voi jumalauta ! Saatana oot sättiny mua koko aamun ja oot itte tommonen mämmikoura !

Janette keräili palasia lattialta.

-Anteeks Jatta, tuhannesti anteeksi, ei ollut tarkoitus, mä ostan sulle uuden.

- Ei se ole sama asia, Jatta tiuskaisi.

- Kuinka niin ?

- Mä oon saanu sen Tompalta synttärilahjaksi ja sitä ei korvaa mikään.

- Keneltä Tompalta ?

- Ei kuulu sulle !

- Mutta jos mä annan sulle rahat ja sä annat ne sitte Tompalle.

- Niiii-in?

- Tomppa voi sitte mun rahoilla ostaa sulle uuden.

- Okei, en ookaan nähny Tomppaa aikoihin.

Jatta lauhtui ja rauha oli talossa. Heillä oli hiljainen yhteistyö- ja avunantosopimus eikä yleensä tarvinnut neuvotella kumpi tekee mitäkin vaan Janette tiesi sanomattakin, että hän korjaa pöydän, koska Jatta oli sen kattanut. Aamiaisen jälkeen molemmat pukeutuivat, tällä kertaa arkisesti denimfarkkuihin, mutta silti avokaulaisiin puseroihin, kuten aina. Eihän sitä koskaan tiennyt kuka tulee käymään, vaikka mitään sovittuja tapaamisia ei täksi päiväksi ollutkaan.

Janette alkoi purkamaan puhelinvastaajaansa: yhdeksän viestiä.

”Lääh...aah...aah...”

- Voi vittu, että noita läähättäjiä riittää !

”Äiti tässä hei, isän kanssa odotetaan, että tuutte käymään”

”Rami tässä moi, voitko soittaa mitä pikimmin salaiseen numerooni 0466306615”

- Rami, eipä ole Ramista kuulunut aikoihin, Jatta hei koska olet kuullut Ramista viimeksi ?

- Siitä on kyllä aikaa, varmaan puoli vuotta sitten, törmäsin sattumalta Zigagon edessä, oli tekemässä juttua ilotyttöbisneksestä, sanoi sen olevan tutkivaa journalismia.

- Vai niin, kuinkahan syvältä mahtoi tutkia, heh.

”Night Club Mafiososta Jorma Kovanen moikka! Tarvittais vetäviä mimmejä vetään showta, soita jos kiinnostaa 040567893 eni taim”

- Jaa-a mikähän tyyppi tää on, sanooks sulle Jatta mitään ?

- Tyyppi ei sano, mutta toi klubi on mun mielestä Hämeenlinnassa, kuulemma ihan kova mesta.

- Okei, buukataan sinne, mutta antaa äijän ensin vähän kärvistellä, mä soitan huomenna.

”Kybä-lehdestä Tenhunen morjens, oli puhetta viime viikolla niistä alastonkuvista...vieläks kiinnostaa? ”

- Onkohan Tenhunen nostanut kuvauspalkkiota...mitä mieltä oot neuvotellaanko vai unohdetaanko koko juttu? Jattaaa ! Mennääks niihin Kybä-lehden kuvauksiin jos saadaan kunnon hinta ?

- Jos se maksaa tonnin molemmille niin mikä ettei.

- No mietitään vielä, eihä tässä mitään kiirettä ole.

”Rami taas, missä helvetissä sä oot? Soita! ”

- Oho, mikäs hätä Ramilla nyt on, pitäisköhän sen päästä paineita purkamaan?

- Justjoo sä saat hoitaa sen, se ei ole mun tyyppiä...luisevanaamainen liimaletti.

- Älähän nyt siskopieni, kunhan vitsailin, sillähän ei varmaan muuta kovaa olekaan kuin kynä.

 ”Reinikainen Nauru-lehdestä terve, oltais kiinnostuttu tekemään juttua Sugar Babe tanssiryhmästänne, mites on ? Jos kiinnostaa niin soita suoraan numerooni 0405789603 heissan”

- Ohhoh, noniin nythän meillä on varaa valita Kybä tai Nauru...jess toiveet alkavat toteutua, kuulitko Jatta ?!

- Kuulin, kuulin, pian on julkisuutta, keikkaa ja rahaa yllinkyllin ...hyvä sisko!

”Ei jumalauta Janette, soita nyt !”

- Mitä ihmettä tuolla Ramilla on mielessä kun käy noin kuumana...?

”Janette ! Tää on viimeinen viesti ! Jos et tunnin sisällä soita niin teen susta paskajutun Nauruun, isojen poikien kanssa ei passaa leikkiä !”

- Mitähän se tolla tarkoitti, Rami ei ainakaan ole iso poika, metriheikki paremminkin.

- Jatta olisko sulla tähän joku selitys ?

- Ei aavistustakaan, mutta ilmeisen kiireellisestä ja tärkeästä asiasta tuntuu olevan kysymys.

- Tässähän alkaa aivan sydän väpättämään, täytyy rahoittua ensin. Soitan pian, sittenhän se selviää...toivon mukaan, kauheesti en pitänyt tuosta uhkaavasta sävystä. Onks meillä Jatta yhtään mitään viinaa, nyt tarvis kyllä paukun?

- On tuolla puolikas viskiä ja kossuakin, kumpaa otat?

- Ole kiltti ja kaada reilu viskigrogi ihan kuivana vaan, ei lantrata yhtään.

- Noin ole hyvä.

- Kiitos Jatta, sä olet niin kultainen, mihinkähän joutuisinkaan ilman sua?

- Janette, hei haloo mä oon sun sisko ja tietysti me pidetään yhtä, tuli mitä tuli.

- Kaadatko vielä toisen viskin, ole kiltti.

- Kiitos. No niin ei kai tässä muukaan auta kuin soittaa sille liimaletille.

- Hei Rami, hän aloitti toiveikkaana, Janette tässä, oot soitt...

Janetten oli siirrettävä kännyään etäämmälle korvasta, olisivat saattaneet tärykalvot vaurioitua. Ramin vastaus oli suoraa huutoa, höystettynä kaikella sillä verbaalisuudella, jonka vain törkytoimittaja osaa suustaan päästää puhuessaan naisesta alentavaan sävyyn. Janette oli jo katkaista puhelun, mutta ei uskaltanut, koska aavisti, että nyt oli jostain isommasta asiasta kysymys, ja se herätti tiettyä pelkoa. Rami rauhoittui ja tivasi :

- Miksi helvetissä et ole aiemmin soittanut !

- Me ollaan oltu ryhmän kanssa kiertueella, en oo saanu sun viestiä.

- Voi vittu, nyt sä hyppäät samantien autoon ja ajat Katajanokalle, onko selvä ?

- Kyllä se on ihan selvä, mutta mä en oo ihan selvä, on tullut otettua pari paukkua. Mulla ei oo varaa menettää korttia.

- Voi saatanan lumppu dentso, vittu mä tuun hakemaan sut, katokin, että olet valmiina ulkona odottamassa, Rami karjui ja iski puhelimensa kiinni.

- Jatta kiltti, Rami tulee hakemaan minua, voitko kaataa lopun viskin taskumattiin matkaevääksi, käteni tärisevät niin etten itse voi.

Jatta havaitsi siskossaan sellaista pelkoa, jota ei ennen ollut nähnyt, se sai myös hänet pelkäämään. Janetten siirtyessä hissiin he halasivat toisiaan lujemmin kuin aikoihin.

Ramia ei vielä näkynyt, Janette otti kunnon huikan taskumatistaan, sytytti savukkeen vedellen syviä henkosia. Ramilla oli 69-mallinen Ford Mustang kuten boheemitoimittajalla kuuluukin, mikään helmi se ei ollut vaan korjaamolla useammin kuin ajossa, nytkin oli pakoputki äänenvaimentajan kohdalta puhki ja desibelit sen mukaiset. Janette kuuli metelin jo kaukaa, sytytti toisen savukkeen ja imi sen kiihkeästi. Rami karautti Mustangillaan Janetten eteen ja avasi oven sisäpuolelta, ulkopuolelta sitä ei saanut auki.

- Sisään saatana ja vähän äkkiä, hän käski töykeästi.

Janette kysyi varovasti:

- Mihin me mennään ?

- Voi vittu mähän oon sanonut jo, että Katajanokalle !

- Mitä me tehdään siellä ?

- Jutellaan saatana ja nyt pidät turpas kii!

Ihmisten päät kääntyivät koko matkan Herttoniemestä Katajanokalle, osa jopa piikittelevästi piteli korviaan, Rami osoitteli keskisormea ja ruuvasi sivuikkunan auki ladellen rivouksia, joita jokainen miestenlehtikin pitäisi painokelvottomana.Vihdoin saavuttiin Katajanokalle, Janette tunsi jonkunlaista helpotusta, koska mentiin sinne minne oli tarkoituskin. Rami pysäköi autonsa parkkiruutuun, jonka ympärillä ei ollut muita autoja. Rami sammutti autonsa ja yllättäen tarttui Janetten rintoihin. Janette rimpuili itsensä irti ja Rami hellitti.

- Janette, Janette, testasin vaan sun uudet silikonit, Rami vinoili.

- Vittu sä oot sika, sai Janette sanottua.

- Niinkuin kaikki miehet, vai mitä Janette?

- Mitä tarkoitat saatanan nilkki?

- Tsot, tsot, tyttöseni eipäs nimitellä.

- Vanhempasi ovat tietääkseni uskovaisia ja onnellisesti aviossa.

- Niin ovat ja vittuako se sulle kuuluu.

- Isäsi ei siis ole sika, vaikka mies onkin.

- No ei todellakaan, hienoin mies, jonka mä tiedän. Mihin sä pyrit vitun paskiainen !

Rami kaivoi povitaskustaan valokuvanipun ja ojensi ne Janettelle. Janette selasi niitä järkyttyneenä ja kalmankalpeana. Itkunsekaisena sai kakistettua...:

- Mitä...mistä...mistä nämä ovat peräisin ?

- Muutamasta tukholmalaisesta salaisesta bordellista viiden vuoden ajalta...

- Ei, ei tämä ei voi olla totta, äitini kuolee jos tämä tulee ilmi...ei mun on päästävä pois...päästä mut ulos, tukehdun, mä tukehdun !

- Rauhoitu Janette, äitisi ei koskaan saa tietää jos luotat nyt muhun ja teet niin kuin käsken.

- Miten isäni, jota olen rakastanut koko ikäni on voinut tehdä äidilleni näin...en vaan käsitä...Rami auta mua, äitini ei koskaan saa tietää tästä...eihän Rami? Eihän ? Saat tehdä minulle mitä vain, mutta eihän äitini koskaan saa tietää...Rami auta jos kerran voit!

- Tästä selvitään Janette, luota minuun, odotat vain ohjeitani. Ajan sut nyt takaisin kotiin, mutta sisarellesi et kerro tästä asiasta yhtään mitään, parempi pitää asia mahdollisimman pienen piirin tiedossa. Nämä kuvat ovat vain kopioita, negatiivit ovat erään alamaailmassa vaikuttavan liikemiehen hallussa, jolta ne ovat ostettavissa, mutta sinun rahasi eivät siihen riitä. Täytyy miettiä siis muita konsteja.

- Hyvä on Rami, luotan suhun, kiitos Rami sä oot todellinen ystävä. Jätätkö mut jossain kyydistä, tahdon kävellä loppumatkan ja yritän toipua järkytyksestä ettei Jatta ala epäilemään jotain, hänellä on niin hyvät vaistot mun suhteeni.

Rami pysähtyi pari kilometriä ennen Janetten asuntoa ja sammutti auton.

- Janette, saanko puristella vähän vielä rintojasi, ne tuntuivat todella hyvältä...

- Kaikin mokomin Rami, tahtoisitko jotain muutakin ?

- Joku toinen kerta, palataan...muista mitä sanoin...suu suppuun pupu.

- Heippa, Rami!

Rami kaivoi kännykän taskustaan ja paineli numeroita.

- Tynkkysen Rami, terve ! Homma hanskassa, missä tavataan ?

- Joo, tiedän paikan, vartti menee, moi !

Rami suuntasi kaaransa kohti Länsi-satamaa ja parkkeerasi sen grafiitinvärisen Toyota Camryn viereen, astui ulos autostaan ja ympärilleen vilkuillen oli istahtaa Camryn takapenkille. Autossa odotti kaksi miestä, joista toinen oli selvästi turvamies. Hän siirtyi taakse ja käski Ramin istua eteen pelkääjän paikalle.

- Homma sujui siis hienosti, aloitti kuskin paikalla istuva.

- No eipä paremmin olisi voinut mennä, tarina upposi tyttöön kuin sulaan voihin vai pitäisikö sanoa silikoniin.

- Hienoa työtä Rami, narttu on siis juuri etsimämme, riittävän blondi, mutta ei kuitenkaan liian.

-Entäs palkkioni ?

- Niin palkkiosi, paljonkos sinulle maksetaan jutuistasi ?

- Vaihtelee, muutama satanen, viisikin sataa on parhaimmista maksettu, verot tietenkin pidätetään.

- Vai niin, tässä tonni, parin tunnin erinomaisesti suoritetusta työstä...puhemies on tyytyväinen. Minä pidän sinut leivissä, odotat vain seuraavia ohjeita, palkkiot kasvavat homman edetessä, onko selvä Rami?

- Vesiselvä, vastasi Rami ja sulloi setelit taskuunsa, jossa ne mukavasti polttivat.

Rami poistui autoonsa ja ajoi sen suorinta tietä lapsuudenystävänsä autopajalle, jota hän piti vanhempiensa omistaman kiinteistön pihaan kyhätyssä autotallissa. Pepe ei ollut paikalla, eikä vastannut puhelimeenkaan. Pepellä oli ollut jo pitkään terveysongelmia, paksusuolta oli pätkitty useampaan kertaan ja Rami alkoikin epäillä, josko oli taas operoitavana. Rami katseli aikansa tallin edessä lojuvia autonromuja, Pepe osti autovahinkokeskuksesta kolariautoja, suoristeli rungot ja pellit, myi sitten omasta mielestään hyvällä voitolla eteenpäin. Työtunteja laskelmissa ei otettu huomioon, no, eipä kyllä kuittejakaan. Ramia jä vaivaamaan päämiehensä, josta ei oikeastaan tiennyt mitään, erityisesti sanat...puhemies on tyytyväinen... itseäänkö hän tarkoitti vai kenestä oli kysymys ? Nokia tune alkoi soimaan.

- Morjens ! Missä meet ? Ai tulossa Tampereelta, meneeks sulla kauan ?

- Ai... hei pitäis saada uusi pakari tähän mun kärryyn, voitko hoitaa sen ? Jättäisin pelin tähän pihaan avaimineen, milloin saisit sen fiksattua?

- Hä? Viikon päästä ?

- Nojoo, erikoinenhan tää on, mutta hei, mitään ylimääräistä ei sitten tehdä, vain välttämätön, kun koskaan ei tiedä milloin koko kosla laukeaa.

- Okei, moi vaan, soita sitten! Joo, joo käteisellä tietenkin.

Rami näpytteli taksin numeron, bussillakin olisi päässyt, mutta pysäkille oli toistasataa metriä ja Rami ei todellakaan ollut himokuntoilija vaan luiseva pömppövatsainen renttu, jonka ruumiinrakenteeseen ei istuvia vaatteita kaupasta löytynyt, räätälillä olisi pitänyt teettää. No eipä Rami pukeutumisestaan huolta kantanut, rumathan ne vaatteilla koreilee oli hänen mottonsa.

Rahatukko kuumotti taskussa, joten herrojahan tässä ollaan, rahvas kulkekoon bussilla, tuumi Rami ja istui uuden karhean, mustan taksimersun takapenkille kuin konsuli ikään.

- Eliteen mennään, mutta Alkon kautta, hän huikkasi kuskille rehvakkaasti.

Alkosta piti saada povitaskuun sopiva taskumatti ja Jägermeisteriä. Hän kaatoi Jägerin taskumattiin, sen minkä mahtui ja loput kietaisi nieluunsa yhdellä siemauksella. Hän sovitteli mattia kauhtuneen pikkutakkinsa povitaskuun, jonka pohjalla oli ammottava reikä. Se oli tarkkaa puuhaa, koska pariin otteeseen oli käynyt niin, että matti oli valahtanut reiästä takin vuorien väliin ja helmaan, auennut ja koko äijä haissut jääkärimestarille. Porttikiellothan siitä seurasivat kun henkilökunta tajusi miksi Rami oli päissään kuin käki, vaikka pari-kolme nelostuoppia oli vasta kumonnut. Rami oli siis tietyissä asioissa tarkka rahoistaan, Elitessä ei ollut kuitenkaan varaa mokata. Siellä kun kuulee parhaat juorut ja juttujen aiheita riittää.

Nautittu Jägeri rentoutti mukavasti ja loppumatkan hän mietiskeli päivän tapahtumia. Helvetti hän ajatteli, oli ne Janetten tissit melkoiset...saatana alkaa naitattamaan. Ei perkele, työasiat työasioina hän toppuutteli itseään, nyt ei passaa tössiä tätä keikkaa, isot rahat on tiedossa...toisaalta itsepähän tarjosi itseään...noh katotaan. Taksi seisautti Eliten eteen.

 

Jatkuu